Kaarisillalla

Usko ja luottamus
 
PääsivuPääsivu  PortaaliPortaali  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 
Rechercher Tarkennettu haku
Avainsanat
Viimeisimmät aiheet
» Sanaa tälle päivälle
Tänään kello 11:55 kirjoittaja AnnSofi

» Nimipäiväonnitteluja
14.11.17 11:40 kirjoittaja Kirsikka

» Poissaoloja foorumilta
04.10.17 10:05 kirjoittaja AnnSofi

» Mediatietoja
04.10.17 10:02 kirjoittaja AnnSofi

» Anteeksiantamus
25.07.17 11:50 kirjoittaja Aamurusko

» Kesäjuhlia
12.07.17 11:52 kirjoittaja Kirsikka

» Rippikoulusta....
22.06.17 11:13 kirjoittaja AnnSofi

» Uskon ydin pääsiäisen sanomassa = ilosanoma
13.04.17 12:20 kirjoittaja Kirsikka

» Sanaa tälle päivälle
18.03.17 18:32 kirjoittaja AnnSofi

Marraskuu 2017
SuMaTiKeToPeLa
   1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930  
KalenteriKalenteri
Yhteistyökumppanit
ilmainen foorumi

The most tagged keywords
Kuukauden aktiivisimmat kirjoittajat
Kirsikka
 
AnnSofi
 

Jaa | 
 

 Apsvikin sana

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Ritva



Viestien lukumäärä : 3
Join date : 22.05.2016

ViestiAihe: Apsvikin sana   22.05.16 22:20

PÄIVÄN SANA
Tämän sanan koen annetuksi erityisesti Kokkolan ja pietarsaaren alueen
seurakunnille. Minulla ei ole mitään asemaa tai auktoriteettia vaatia mitää
mutta koen tämän alla olevan kehoitus ja rohkaisu meille kaikille. Koetelkaa
ja jakakaa niinkuin sydän sanoo.
YKSI SYDÄN, YKSI SIELU, YKSI OMISTAJA.
"Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään
heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä
yhteistä". (Apt. 4:32)
Maailma odottaa kipeästi saada kuulla Evankeliumi ja nähdä sen seuraukset
ykseydessä. Jeesus jopa sanoi että yhtä oleminen on tärkeää jotta maailma
"ymmärtää" ja "uskoo".
Se mitä maailma usein tänään näkee on itsekkään, itseriittoisen ja toisia
uskovia (julkisesti) halveksivan seurakunnan, joille sielujen pelastukseen
lähes aina liittyy agenda "oman seurakunnan kasvu".
Tuo yllä oleva jae kuvaa tilannetta jossa paikkakunnalla oli yksi seurakunta.
Ajatus esim oman kotikaupunkini Pietarsaaren tilanne joka on asukaslukuun
nähden suomen seurakunta tihein kaupunkin n 12 seurakuntansa kanssa,
olisi tuossa kontekstissa täysin pöyristyttävä tilanne.
Seudullamme on edelleen kohteliaan pinnan alla kyteviä katkeria riitoja ja
kateutta, johon Kristus ei nähtävästi ole tarpeeksi suuri syy yhtä olemiseen.
Surullinen tilanne että saman vapahtajan nimeen tunnustautuvat ja saman
Pyhän Hengen omistavat eivät luota toisiinsa ja pyri auttamaan toisiaan.
Yksi sydän, yksi mieli ja puhumattakaan omaisuus "suuressa joukossa" on
kaukana. Jokainen meistä myös eri tavoin tuemme tätä tilaa.
Tunnusomaista tälle kuppikuntiin jakaantuneelle Kristillisyydelle on "yhteyden
Henki" eikä "Hengen yhteys". 
Ei nimittäin ole mitään "Helluntailaisten,Luterilaisten tai Baptistien Henkeä"
ym. 
Jos meillä on vain yksi ja sama Pyhä Henki on todella vakava tilanne se että
emme osaa olla
luottavaisia ja anteliaita toisillemme. Tietenkin kukin taho ajattelee ettei voi
luottaa toiseen koska "he ovat luopuneet jostakin totuudesta joka meillä on".
Samalla väitämme tietämättämme että meillä on kaikki palaset kohdallaan tai
enemmän kuin toisella.
Tämä maa on täynnä seurakuntia joista on tullut oman suosikkioppinsa
opettajansa ja ilmestyksensä palvelija. Näistä syntyy "yhteyden henki" kun
taas Kristuksessa syntyy "Hengen yhteys". Ensimmäinen on ylpeyttä ja
omavanhurskautta kun taas toinen perustuu oman todellisen tilansa
näkemiseen ja armon kokemiseen. Siinä ei voi olla tilaa uskoa itsestään
enemmän tai parempaa kuin toisesta. Kristuksessa syntyy yksi mieli ja yksi
sydän ja sen myötä mikään ei enää ole omaa.
Meistä on tullut seurakunnan, Kristuksen ruumiin omistajia ja meidän
identiteettimme on vahvemmin yhteisössä ja kirkkokunnassa kuin
Kristuksessa. Edelleenkään emme ole nähneet järjestettävän ylistys ja
kiitosjuhlaa kun naapuriseurkunnassa on kasvua. Sen sijaan nousee kateus 
ja joskus jopa katkeruus. Varsinkin jos joku "omista" on siirtynyt siihen
seurakuntaan. Lisäksi on tavallista että jos toisessa seurakunnassa on kasvua
niin pyritään tekemään siitä "väärin pelastava" seurakunta ja löytämään
jotakin "eksyttävää" joka "oikeuttaa" puhumaan julkisesti pahaa. Niitäkin
eksyttäjiä tietenkin on mutta joskus laitetaan valtavasti energiaa sen
paljastamiseen mistä ei välitetty ennenkuin joku omista lampaista
"varastettiin".
Suurin osa tämän maan seurakunnista ei tavoita ollenkaan tai hyvin vähän
uusia. Myös ns "Herätysliikket" ovat ainoastaan enää "liikkeitä" jotka eivät
paljoakaan liiku. Poikkeuksiakin on enkä minä tietenkään tiedä kaikkea 
enkä ole parempi kuin muut.
Sen sijaan monen aika kuluu talouden ja oganisaation ylläpitämiseen. Kone on
suuri vaikka liikettä ulos ja ulkoa sisään on vähän.
Mitähän Pyhä Henki tähän sanoo? Pyhä Henki jonka Kristus antoi auttajaksi
jotta tietäisimme mitä omistamme Hänessä ja jotta saisimme voiman todistaa.
Henki joka halyaa tehdä meidät yhdeksi jotta maailma voi uskoa ja ymmärtää.
Tämän pitäisi riittää yhtä olemiseen.
Yhtä oleminen siis ei ole ensin yhtä olemista samanmielisten tai saman
hengellisen kokemuksen omistavien kesken. Yhtä oleminen on yhtä olemista
Hänessä, Kristuksessa!
HÄN on oman ruumiinsa pää ja seurakuntansa omistaja. Millä oikeudella me

hajoitamme sitä tai olemme auttamatta sitä? Senkö verukkeella että
suojelemme totuutta paremmin kuin toiset? Senkö vuoksi että tavoitamme
paremmin uusia ja opetuslapseutamme heidät paremmin kuin toiset?
Seurakunnan olemassaolon oikeutus on Evankeliumi Kristuksesta. On tietenkin
olemassa seurakuntia jotka ovat luopuneet sen julistuksesta ja nimestään
huolimatta siten lakanneet olemasta seurakunta ja osa Kristuksen ruumista.
"Toinen Evankeliumi" on siis aina ollut olemassa. Seurakunta joka ei tavoita
juuri ketään koska on kiinni olemassaolevan varjelemisessa ja ylläpitämisessä
ja joka ottaa tehtäväkseen arvioida ja arvostella (vieläpä julkisesti) muita on
hyvin tekopyhää.
Ymmärrän että tilanne on pitkään ollut mikä on ja että itse olen ollut hyvinkin
näkyvästi rikkomassa ruumista. Kuitenkin koen että ei koskaan saa olla naivia
ajatella parempaa kun sana siihen kehoittaa ja myös antaa meille esimerkkejä.
Siinä on ero jos koemme jonkun mahdottomaksi ja siinä että emme halua
päästää irti saavutettua asemaa.
Itse uskon että yksi askel kullekin paikallisseurakunnalle on julistaa rukous ja
paasto ja tulla Herran eteen kysyen "rakennammeko Hengen yhteyttä vaiko
yhteyden henkeä". Ensimmäiseen Herra "lisää niitä jotka pelastuu". Toiseen ...
niin, katsotaan ympärillemme.
Itse uskon että on aika tehdä parannus ja luovuttaa seurakunta takaisin
Hänelle jolle se kuuluu ja oikeasti odottaa että Hän silloin johdattaa tekemään
jotakin joka ei ainoastaan palvele omaa puljua. Me emme siis tee parannusta
jotta "me" saisimme kasvua vaan että Kristuksen ruumis kasvaa ja rakentuu.
Uskon että Herra alkaa johdattaa meitä anteliaisuuteen muita seurakuntia
kohtaan jos parannuksen teko on aitoa.
Emme saa tyytyä vain siihen että oma pulju kasvaa. Yhteyden henki nimittäin
aina kiehtoo ihmistä. Se on osasyy miksi mm pelataan jääkiekkoa ja muita
joukkuelajeja mutta se on vain varjo Hengen yhteydestä.
Meitä on Pietarsaaren ja Kokkolan seudulla "suuri joukko" mutta elämme
itsekkäästi. Pitäen kovaa kiinni seurakuntiemme aarteista jotta vain itse
saisimme siitä hyödyn. Jos poikkeuksia on, ja varmasti onkin, niin kiitos
Herralle. Ne ovat kuitenkin vähemmistössä ja/tai jäävät usein kosmeettisiksi.
Me elämme tänään vakavaa aikaa ja rintaman ei tulisi olla Kristuksen ruumiin
sisällä. Näin on tänään ja siksi todistuksemme on heikko.
Jokainen Pappi, Pastori ja muu hengellinen johtaja on saanut palvelupaikkansa
ja virkansa Kristukselta tarkoituksena "tehdä pyhät täysin valmiiksi Kristuksen
ruumiin rakentamiseen "... "KUNNES ...
"... kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan
tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa
opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme
häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä
avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä
kullakin osalla on.


Uskon että tämän täytyy alkaa paimenista. Että luovumme virkamme
omistusoikeudesta ja asemamme varjelemisesta. Se ei ole meidän vaan pään
ja tarkoitettu palvelemaan ruumista. Koko ruumista! Jos sius Herra antaa
yhdelle osalle aarteen. Jaetaan se muille ja ei olla niin ylpeitä ja oman kunnian
hakuisia ettei voida ottaa sitä vastaan. Kaikki on Häneltä ja kuuluu Hänelle!
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Apsvikin sana
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Kaarisillalla :: Sanaa tälle päivälle-
Siirry: